torstai 8. syyskuuta 2011

Colm Tóibín- Brooklyn


Eilis Lacey on nuori irlantilaistyttö 1950- luvulla, joka asuu äitinsä ja Rose -siskonsa kanssa. Isä on kuollut ja veljet ovat muuttaneet töiden perässä pois kotoa. Eiliksen elämään kuuluvat huonosti palkattu työ tympeän Neiti Kellyn luona, sekä ystävien kanssa seurustelua. Erilaisten sattumien kautta Amerikassa asuva Isä Flood kuulee Eilisin huonosti palkatusta työstä ja tapahtumaketju Eilisin Amerikkaan muuttamisesta käynnistyy.

Amerikassa Eilis pääsee tavarataloon töihin ja opiskelee iltaisin kirjanpitoa. Koti-ikäväkin alkaa hellittää arjen keskellä. Kirkon tansseissa Eilis tapaa italialaisen Tonyn jonka kanssa kaikki sujuu hyvin, ja jonka kanssa on uskallettu hieman tulevaisuuden suunnitelmiakin miettiä.Juuri tuolloin tulee kotoa Irlannista pysäyttävä viesti. Eilis joutuu palaamaan Irlantiin ja tekemään vaikean ratkaisun elämässään.

Eilis oli päähenkilönä pidättyväinen ja alistuva. Eniten harmitti Eilisin suhtautuminen poikaystäväänsä Tonyyn, vaikka Eilis ei ollut varma rakkaudesta, hän jatkoi seurustelua silti, ja se tuntui paitsi pahasti puutteesta arvostaa omaa itseään, myös alistuvaisuudesta jota minun oli vaikea ymmärtää.

Tóibín kirjoitti hyvin ja selkeästi, Eilisin tarinaa seurasi mielellään. Kirja eteni mukavan vauhdikkaasti ja kevyesti kuitenkaan olematta kevyt lukeminen. Eleettömän voimakas, kuten kirjan liepeissä luvataan, on erittäin osuva kuvaus kirjasta.

Kirjan loppu jäi hieman avonaiseksi. Avoimilla ja ehkä hieman monitulkinnaisilla lopuilla on se vika, että ne jäävät häiritsemään. Vaikka pidin lukukokemuksesta paljon, kirjan lopetus jollain tavalla pilasi lukukokemustani, sillä olisin halunnut tietää Eilisistä enemmän.

Brooklynin lukemisella saan taas yhden uuden kirjan lisättyä Maahanmuuttajien tarinat -haasteeseeni.

5 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea sinun arviosi tästä nyt, kun oma lukukokemus on niin tuoreena muistissa! Minusta Eilisin suhtautuminen Tonyyn ei johtunut niinkään itsearvostuksen puutteesta kuin siitä, että hän todella piti Tonysta ja nautti tämän seurasta. Eilis ei siis halunnut luopua Tonysta, mutta ei toisaalta myöskään ollut varma rakkaudestaan eikä olisi halunnut vielä sitoutua. Tämähän on hyvin tyypillinen kuvio nykyäänkin, mutta 1950-luvulla paine kihlautumiseen ja avioitumiseen oli paljon suurempi kuin nykyään.

    Loppu oli tosiaan monitulkintainen; haluan kuitenkin uskoa että Eilis pärjää :).

    VastaaPoista
  2. Maria, on kiinnostavaa kuulla miten erilailla ihmiset tulkitsevat ja ajattelevat eri asioita. Minulle päällimäisenä tunteena Eilisin ja Tonyn suhteesta tuli tuo yllä kuvailemani tunne, ehkä juuri sen takia että tuota 1950- luvun suhdekuvioita on tänä päivänä hieman hankala ymmärtää..
    Ja mitä tuohon loppuun tulee, niin toivon kyllä minäkin että Eilis pärjää, muutenhan avoin loppu jää liiaksi häiritsemään..! ;)

    VastaaPoista
  3. Kerrankin liepeessä joku osuu oikeaan: Eleettömän voimakas. Sitä nimenomaan tämä Tóibínin teos on. Lopussa lukija sai kärsiä, mutta pakko uskoa, että Eilis pärjää. Minusta Tonyn valinta oli silti väärin: Hän oli väärällä tavalla omistushaluinen ja täysin väärä ratkaisu, mutta ukson, että Eilis selvisi kaikesta.

    Tässä kirja, jossa esimerkkiä monelle kirjoittajalle, miten kerrotaan hyvä tarina.

    VastaaPoista
  4. Heräsin yöllä tunteeseen, että eilisessä kaaospäivässä olen jälleen unohtanut jotakin. Aamulla varhain muistin sen: Nyt olen linkittänyt sinun Brooklynisi;-)

    Kuka väittää että kirjabloggaus on helppo nakki, sopii yrittää!

    Suloista syyskunn vikkonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Leena, kiitos linkityksestä! Ja kyllä, yhdyn täysin tuohon kommenttiisi että bloggaaminen ei ole aina niin helppoa...! Tälläkin hetkellä painin tietoteknisten ongelmien vuoksi, kun läppärini päätti näin viikonlopun kunniaksi ottaa lopputilin. Huoh.

    Viikonloppuja myös sinulle Leena!

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥