perjantai 26. helmikuuta 2016

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2012
Kansi Adam Johnson
Oma ostos kirjakaupasta


"Kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa toisistaan, eikä niistä kumpaakaan voi erottaa meistä, sillä niistä meidät on lopulta tehty: veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Vedellä ei ole alkua tai loppua, mutta kuolemalla on molemmat. Kuolema on molemmat. Toisinaan kuolema kulkee kätkettynä veteen, ja toisinaan vesi karkottaa kuoleman, mutta ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä."

Maailmasta on loppumassa vesi. Ihmiskunta elää keskellä niukkuutta jossa vedestä on tullut arvokasta. Veden käyttöä säännöstellään ja väärinkäytöksistä rangaistaan ankarasti. Ihmiset elävät voimakkaan diktatuurin vallan alla, eikä maailma ole enää sellainen kuin me sen luulemme olevan. Ilmastonmuutos on tehnyt niin suuria tuhoja, että paitsi vedestä on pulaa, ovat Ruotsi ja Norja alueita jotka on menetetty. Suomikin on kutistunut hyvin pieneksi paikaksi. Aika jota elämme nyt, on aikaa ennen Hämärän vuosisataa.

Noria kuuluu vanhaan teemestarien sukuun, ja kahdeksantoistavuotiaan Norian on aika ottaa vastaan sukunsa perinne ja tehtävä täysivaltaisena teemestarina, sekä salaisuus joka ei saa paljastua. Teemestarit ovat veden vartijoita, ja koska aikana jolloin veden kätkeminen on rikoksista pahin, valtaapitävien katse kiinnittyy lopulta väistämättä teemestarin taloon.

Minun piti kirjakaupasta ostaa Itärannan uusin, Kudottujen kujien kaupunki, mutta se oli kirjakaupasta tuolloin loppu. Myyjä pahoitteli kovasti minulle tilannetta, mutta totesin, että eikös se vain ole vallan hyvä tilanne että kirja on niin suosittu että se loppuu kaupasta :) Myyjäkin hymyillen totesi että niinhän se taitaa olla. Samainen myyjä suositteli Teemestarin kirjaa joka minulla olikin lukematta ja päätin kokeilla.

Teemestarin kirjan lukemisesta on nyt kuitenkin kulunut jo tovi aikaa, ja vieläkin tässä pallottelen ajatusteni kanssa että mitä niistä nappaan ja kirjoitan.

Itäranta on luonut hienon ja mielenkiintoisen tulevaisuuteen sijoittuvan maailman, jossa vesi jota pidämme helposti itsestäänselvyytenä, ei sitä tulevaisuudessa ole. Ilmastonmuutos on ollut ihmiskunnalle suuri katastrofi, ja jokainen päivä on taistelua hengestä ja puhtaasta vedestä. Ihminenhän voi elää pidemmänkin aikaa ilman ruokaa, mutta ilman vettä se ei selviä.

Olin lumoutunut Itärannan tavasta kirjoittaa. Siinä oli jotain yhtä raikasta kuin puhtaassa, kylmässä vedessä. Ei ole suinkaan ihme, että Teemestarin kirjaa on käännetty englanniksi ja se on saanut hyvän vastaanoton maailmalla. Englanninkielinen painos kirjasta kulkee nimellä Memory of Water. 

Vaikka olin innostunut kirjasta kovasti, ja pidin valtavasti Itärannan luomasta vaihtoehtoisesta maailmankuvasta, nousi minulle kuitenkin kirjaa kohtaa lopulta pieni pettymys. Suurin ongelmani kirjan suhteen oli nimittäin se, että se loppui minusta kesken. En ollut yksinkertaisesti tyytyväinen siihen kuinka Norian osalta tarina päättyi. Kun minusta mielenkiintoisen tarinan olisi pitänyt alkaa ja lähteä lentoon, jätettiin se lukijan mielikuvituksen varaan ja sivut päättyivät. Eih! Oli hämmentävää lukea kirja, joka näin selkeästi jätti minulle olon että tarina jäi kesken. Ja että kirja samaan aikaan oli myös vallan loistava.

Olen ollut siis hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa kirjan suhteen, ja siksi olin jo jossain vaiheessa luovuttamassa tämän tekstin suhteen. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä että samaan aikaan on tykännyt lukemastaan mutta lopulta on kokenut pettymyksen. Mitä ilmeisemmin pallottelu ajatusteni kanssa on edelleen kesken.

Huolimatta sekavista ajatukistani Teemestarin kirjan suhteen, haluan edelleen lukea Kudottujen kujien kaupungin. Jo pelkästään Itärannan kieli on syy tarttua hänen teoksiinsa uudelleenkin.




12 kommenttia:

  1. Tämä kirja tosiaan tuntuu loppuvan kesken, mutta toisaalta itse pidinkin siitä. Kudottujen kujien kaupunkia suosittelen ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan ymmärsin lopun, ja olihan siellä lupaus toivostakin, mutta kun minulle se ei riittänyt :D Olisin halunnut enemmän, ja siksi minusta tuntui että koko tarina loppui kesken. Kudottujen kujien kaupunki on lukulistalla!

      Poista
  2. Minulla oli hyvin samanlainen olo. Tykkäsin, mutta jotain jäi kesken. Meillä kirjapiirissä oli myös eriäviä mielipiteitä siitä, kuoliko päähenkilö lopussa vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi kommentistasi! :)

      Helpottavaa kuulla että en ole ollut ainoa joka on tuntenut kirjaa lukiessa samalla tavalla. Minä olisin halunnut lukea enemmän. Mielenkiintoinen ajatus muuten, itse kyllä koin että päähenkilö kuoli lopussa.

      Poista
  3. Minä en myöskään pitänyt lopusta. Mutta niin, että se Norian itselleen järjestämän teeseremonian kuvaus oli upea. Mutta viimeinen luku, jossa Norian ystävä tapasi Norian äidin oli täysin turha ja lässähdytti hienon tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta kommentistasi :)

      Minä pidin kauttaaltaan muuten Teemestarin kirjasta, Itärannan tyyli kirjoittaa on upea, mutta se loppu... Onneksi en ole ainoa joka on kokenut sen samalla tavalla!

      Poista
  4. Luin postauksesi ja huomasin että apua, en muista alkuunkaan miten tämä kirja loppui. Muistan kyllä miljöön mihin kirja sijottui ja että pidin kirjasta valtavasti. Mutta loppu, se loppu on hävinnyt mielestäni kokonaan. :D Itsekin olen odottanut että saan käsiini tuon Kudottujen kujien kaupungin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin joskus käy noin että unohtaa lukemisiaan, mutta sen se teettää kun lukee niin paljon :)

      Poista
  5. Pahoittelen jo etukäteen pientä besserwisser-kommenttia, mutta Kudotut kujat ei valitettavasti tainnut Finlandia-ehdokkuutta napata, vaikka todella sen olisi kyllä mielestäni ansainnut! :)

    Ja Itäranta muuten kääntää itse kirjansa, kirjoittaa samaan aikaan teoksiaan niin suomeksi kuin englanniksikin! Varsin on kunnioitettavaa puuhaa, luin jostain haastattelusta, että toivoo esimerkiksi Kudottujen kujien kaupungin englanninkielisen version päättyvän samalla tavalla kuin suomenkielisen. Harvalta kirjailijalta noin upeasti onnistuukaan kahdella kielellä kirjoittaminen! :>

    Itse Teemestarin kirjasta olen kyllä pitkälti samoilla linjoilla kanssasi, se ei tuntunut ihan niin hiotulta kuin olisi toivonut. Joko se olisi saanut jatkua vaikka 300 sivua pidempänäkin tai tiivistää tarinaansa huomattavasti paremmin, jos oltaisiin pysytty näissä pituuksissa, mutta kovin lumoava se osasi silti olla. Mutta jälkimmäistä suosittelen myös ehdottomasti, se oli ihanasti eheämpi ja loppuunasti kulkevampi kuin tämä esikoisteos! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt heti ekaksi: apua, kiitos besserwisser- kommentistasi! Nimittäin eihän se Finlandia-ehdokkaana ollut, sitä vain povattiin jossain vaiheessa! Täytyy korjata tekstiin mitä pikimmiten. Näin sitä välillä tulee pokkana kirjoiteltua kaikenlaista... :D Onneksi täällä ollaan tarkkana ;)

      Tuota englanniksi kirjoittamista en tiennytkään, ehdottomasti kunnioitettavaa puuhaa kuten totesit.

      Kudottujen kujien kaupunki pysyy lukulistallani ehdottomasti, vaikka Teemestarin kirja ei ihan yltänyt siihen mitä toivoin :)

      Poista
  6. Minäkään en pitänyt lopusta, sillä olisin halunnut hänen pääsevän pakoon.
    Teemestarin kirja oli kuitenkin mielestäni julkaisuvuoden paras suomalainen kirja :) Ja melkein yhtä ihastunut olin Kudottujen kujien kaupunkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan loppu on siis vaikuttanut samoin tavoin muihinkin kuin vain minuun.
      Toivottavasti kirjastosta saan pian Kudottujen kujien kaupungin :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥