lauantai 9. huhtikuuta 2016

Minna Eväsoja: Melkein Geisha - Hurmaava ja hullu Japani

Minna Eväsoja: Melkein Geisha - Hurmaava ja hullu Japani
Gummerus 2016
E-kirja
Arvostelukappale kustantajalta


"Japanissa muodit ja virtaukset voivat muuttua nopeasti, mutta asenteet eivät." 

FT Minna Eväsojan kirjoittama Melkein geisha on kirja hänen 1990- luvun alkuun sijoittuneista opiskeluista japanilaisessa Urasenken teekoulussa. Hän on opiskellut myöhemmin myös japanin kieltä sekä estetiikkaa nimenomaan Japanissa, länsimaalaisena muiden japanilaisten joukossa. Asetelma on jo itsessään hyvin kiehtova ja varsinkin, kun kyseessä on yksin Japaniin matkustava ja siellä asuva nainen. 

Melkein geisha on kokoelma pieniä mutta hyvin osuvia tarinoita ja huomioita vuosien varrelta liittyen japanilaiseen kulttuuriin, mielenlaatuun ja elämänasenteeseen. Länsimaalaisesta moni asia tuntuu hyvin hullunkuriselta mutta toisaalta niin ihastuttavan kauniilta, onhan kyseessä ikivanha kulttuuri. Japaniin liittyvät kirjat herättävät minussa aina tietyn rauhan ja seesteisyyden, ja kuin huomaamatta kaadan itselleni teetä ja haaveilen paitsi matkasta Japaniin myös mieltä rauhoittavasta hetkestä itselleni. En tiedä mistä moinen tunne kumpuaa, ehkä jotain tekemistä asialla on aiemmin harrastamallani japanilaisella budolajilla jolla tulee aina olemaan paikka sydämessäni.

Kuitenkin. On aina yhtä mielenkiintoista lukea vastaanlaisia tarinoita elämisestä vieraassa maassa ulkopuolisen silmin. Eväsoja pyrki elämään Japanissa niin sisäpiirissä kuin se ulkopuolisena vain koskaan oli mahdollista, ja pääsi lähelle monia tapahtumia joihin harva länsimaalainen pääsee.

Kirja on jaoteltu 45:een lukuun, jolla jokaisella on oma otsikoitu tarinansa. Nämä luvut eivät ole kovin pitkiä, joten itselläni tulikin luettua kirjaa pienissä pätkissä, pieninä tarinoina Japanista. Mukaan mahtuu todella erikoisia, hauskoja ja piinaavankin tuntuisia hetkiä kun yksinelävä yliopistossa opiskeleva länsimaalainen nainen aiheuttaa niin ihastusta kuin hämmennystäkin paikallisissa.

Japanilaisista saa hyvin ristiriitaisen kuvan. Olen mieltänyt näin aina, ja kirjastakin saa sellaisia vaikutelmia. Toisaalta he elävät hyvin kurinalaisesti ja hillitysti peläten häpeän tuottamista läheisilleen, mutta samalla taustalla voi pyöriä vaikka minkälaista kaksoiselämää. Japanilaiset taiteenmuodot ja traditiot ovat kauniita ja arvostettua osaamista, mutta mitä ilmeisemmin harva nuori Japanissa enää tietää näistä mitään saatika osaisi niitä. 

"Kun japanilainen kysyy, kuinka voit, on hyvien tapojen mukaista sanoa aina voivansa todella erinomaisesti. Japanilaisten kanssa ei pääse koskaan niin hyviin väleihin, että kannattaisi antautua puhumaan minkäänlaisista sairauksista, paitsi nuhakuumeesta, joka ei ole oikeasti sairaus. Muista sairauksista puhuminen saa aikaan kiusaantuneen hiljaisuuden. Sairaudet ovat tabu. Ne osoittavat ihmisen heikkouden ja haavoittuvaisuuden."

Moni asia on tabu, eikä tunteistaan puhuminen tule koskaan kuuloon japanilaisten kanssa. Vaikka maa katoaisi alta, ei ilmeen tulisi värähtääkään. Japanilaisessa kulttuurissa tuntuu olevan myös aivan mielettömästi sääntöjä joiden rikkominen tuottaa häpeää, monista pienistäkin asioista todella kannattaa ottaa selvää etukäteen ettei tule mokanneeksi täysin.

Melkein geisha raottaa japanilaisten elämää ja tutustuttaa moneenkin pieneen seikkaan josta harva tietää. Ei ole sama millä tohveleilla käyt vessassa, tai minä päivänä voi mitäkin roskaa viedä roskasäiliöön. Niin hullunkurista!

Kaikkien älyttömyyksien keskeltä paistaa kuitenkin kirjoittajan rakkaus Japania kohtaan. Kirjan viimeisessä luvussa hän viittaa Heian-kaudella eläneeseen japanilaiseen hovinaiseen Sei Shonagoniin ja tämän tyynynaluskirjaansa, ja tyylillisesti hän päättää kirjansa kauniiseen listaan niistä asioista joita pakahduttavan paljon kaipaa Kiotossa.

Japani kirsikankukkien kukinnan aikaan on yksi asia elämässäni jonka haluaisin kokea. Kirjaa lukiessani tunsin jälleen sen kauneuden kaipuun mikä puiden kukinta minussa herättää, mutta ainakin toistaiseksi tyydyn seuraamaan oman pihani kahden kirsikkapuun kukintaa sekä vierailemaan Helsingin Japanilaistyylisessä puutarhassa. Rakastan kirsikkapuita yli kaiken, ja vaikka pihallani ei koskaan muuta kasvaisikaan, täytyy siellä olla kirsikkapuu ilonani ♥

Mikäli Japaniin sijoittuvat kirjat kiinnostavat, suosittelen lukemaan! 

10 kommenttia:

  1. Silmäilin tätä kirjaa Ateneumin kaupassa, kun muutama päivä sitten kävin katsomassa Japanomania-näyttelyn. Näyttely oli ihana ja siltä vaikutti tämä kirjakin. En vielä hankkinut kirja omakseni, mutta jossain vaiheessa varmasti tulen tämän lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kommenttisi perusteella kurkkimassa Ateneumin sivuja, ja kylläpä vaikuttaakin mielenkiintoiselta tuo näyttely! (Kirjan kirjoittajakin näyttää muuten olevan paikalla 16.4 jolloin on Japanomania teemapäivä Ateneumissa.) Olen käynyt Ateneumissa viimeksi katsomassa Tove Janssonin näyttelyn joten hetki on vierähtänyt...



      Poista
  2. Kieltämättä kiinnostaa. Tulisipa samalla luettua jotain kotimaista, jota luen vain vähän vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä saisikin hyvin kuitattua kotimaisen kirjallisuuden puolta, eikä kirjassa edes liikuta Suomessa :)

      Poista
  3. Kiitos tästä lukuvinkistä, Jenni! Kirjoitin teoksen eilen itselleni muistiin, sillä en ollut tähän aiemmin törmännyt ja kirjoitat kirjasta houkuttelevasti. Tekisi mieli hankkia tuo itselle. Ihana tuo kansikin! Aion toukokuussa Helsingissä käydessäni tutustua myös tuohonn Japanomania-näyttelyyn; vaikuttaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Kaisa! Minustakin kansi on ihana, vaikka itse omistankin kirjasta sähköisen version. Minua alkoi Katjan kommentin myötä myös kiinnostaa Ateneumin näyttely ja toivon että ehdin sen näkemään. :)

      Poista
  4. Kiitos vinkistä :) Laitan tämän kirjastosta varaukseen.

    VastaaPoista
  5. Minä japanifriikkinä haluaisin myös tämän lukea. Arviosi vielä vahvistaa lukuhalukkuuttani. :)) Olen ollut jo pienestä asti kiinnostunut Aasiasta ja erityisesti Japanista. Se kaiketi kumpuaa viehätyksestäni aasialaisiin leffoihin, joita jo pentuna katsoin. Tokiossa olen käynyt pari kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myönnän etten ole juurikaan muista Aasian maista kiinnostunut, mutta Japani... Sinne olisi ihana joskus päästä!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥